12.1.2015

muista kuka olet, minne ikinä menetkään

Uusi alkava vuosi blogin suhteen täällä on ollut hiljaista, mutta päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja palata aiheeseen joka ei koskaan vanhene. Nimittäin _kiusaaminen_ miksi jälleen kirjoitan tästä, koska eilen katsoin ohjelmaa jossa puhuttiin kiusaamisesta. Minussa paloi halu alkaa kirjoittamaan taas tästä kyseisestä monikasvoisesta aiheesta. Kyseinen ohjelma palautti mieleen ne ajat jolloin minua kiusattiin,mutta sai myös minut huomaamaan sen millainen olen nyt ja mitä minusta on tullut.
Ei haukkui haavaa tee: voi kyllä se tekee, voidaan ajatella että ei se pieni nimittely ja haukkuminen missään tunnu, se tuntuu syvällä sisälla ja tuskin kukaan tajuaa edes minkälaiset arvet se jättää, arvet joita parannellaan vielä kauan kaiken tuon jälkeen. Vanha kiusaaja voi vuosien jälkeen vain sanoa "se oli vaan läppää, älä oo tollanen tosikko" tosikko tai ei olemme kuitenkin vain ihmisiä.

Muistammehan kuitenkin että me kaikki olemme erilaisia,eri muotoisia,eri värisiä,ja ihan erinäköisiä, mutta kuitenkin kaikki saman arvoisia,jokainen meistä on arvokas eikä kenenkään koskaan pitäisi tuntea itseään huonommaksi kuin joku toinen on. Kenenkään ei pitäisi tulla loukatuksi, poljetuksi maahan koska luulee että on huonompi kuin toinen. 

Kiusaaminen kasvattaa: totta se kasvattaa kiusattua ihmisenä ja auttaa sua tajuamaan että olet hyvä tuollaisena kuin olet, tajuat että et saa enää antaa kenenkään kävellä sinun ylitsesi. Anteeksi voi antaa mutta kokemuksesta tiedän että kaiken sen maahan polkemisen jälkeen se on vaikea unohtaa. Kun se loppuu ja osaat käsitellä asian olet vahva ja itsenäinen.

Sinä juuri sinä joka tätä luet sinä olet ainutlaatuinen ja korvaamaton,olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet !