This is me and always will be.

Oikeesti mulla pistää nyt niin pahasti vihaksi... Olen tajunnut miksi mieleni painui todella alas silloi aikoja sitte, tiedän suurinpiirtein mistä tää turha tunne tulee.. Se oli minun perheeni... Silloin eräänä iltana kun paljastin pitäväni tytöistä, ja että seurustelen tai sinä yönä.. Äitini ei aluksi tajunnut sitä, mutta aamulla sain kuulla kauheaa huutoa siitä etten minä voi pitää tytöistä kuinka jouduin arestiin,sain konekieltoa ja äitini meinasi viedä myös puhelimeni.. Aamulla minulla oli kisat miten oletettavaa ettei enään aamuisenjälkeen minua kiinnostanut enään juosta kilpaa.. Kuinka minä sain viestin äidiltäni "vahingossa" puhelimeeni "poista se jasun parisuhdetilanne, minähän en tuollaisia lesboja katso"... Mikäs mahtavampaa päiväni meni pilalle pahemmin.. Sen jälkeen en uskaltanut olla näkyvästi suhteessa entisien kumppanienikanssa.. Minä esitin heteroa että äitini hyvävsyisi minut tälläisena samoin isosiskoni joka haukkui minut monet kerrat pystyyn.. Minä en jaksanut mieleni painui vain alemmaksi ja alemmaksi monien "salasuhteiden" aikana...Minä muutuin niiden vuosien, niiden päivien aikana paljon, mutta ei sitä äitini tai siskoni huomanneet.. kunnes tuli se kesä kun tapasin viimeisimmän eksäni.. sinä kesänä en antanut minkään estää minua olemasta minä.. 5.7 Minut herätettiin olin siskollani.. olin purrut nettaa kaulasta.. Isosiskoni huusi paljon muistan näitä lauseita siitä aamusta.. "Mähän en tollasia lepakoita täälä kattele", "Mä vien sut kotiin Jannen siedettäväksi", "saat kertoa äidille ja isälle millainen lepakko oot!".. muistan myös ne sanat kun Niina sanoi minulle ettten ole enään hänen siskonsa koska tykkään tytöistä.Ei Kiiakaan pystynyt hyväksymään minua aluksi, mutta hän loppujen lopuksi hyväksyi minut ensimmäisenä.. Muistan kun Kiia kertoi minulle monet kerrat kuinka äitini puhui minusta hänelle, kuinka hän ei periaatteessa sietänyt minua.... Olimme silloisen muijankanssa minun perheeltäni salassa noin puolivuotta.... Muistan kuinka Niina sanoi ettei sitä koskaan tule hyväksymään minun suuntautumistani täysin.. Mutta ei tuossa ei ole kaikki miksi mieleni painui alas, mutta ainakin suurin syy siihen..Muistan kuinka monet illat itkin sen takia etten jaksanut sitä enään, kun minua ei hyväksytty. Se jos mikä tuntui pahalle.. tiedän ettei tässä ole mitään syytä siihen että mieleni painui... Mutta se todella sattui koska ei voinut ollakkaan omaitsensä.kun ei ollutkaan enään äidin "tytär" vaan joku kummajainen joka tykkäsi samasta sukupuolesta.. mutta kyllä nuo lauseet mitä tuolla lukee ne ovat painautuneet mieleeni. vielä n.3 vuoden jälkeenkin nuo lausahdukset pyörivät mielessäni enkä voi sille mitään että se sattui minuun niin paljon. Minä Jasmina Kinnunen olen ylpeä itsestäni tälläisena kuin olen.. Ja te vanhemmat yrittäkää olla ylpeitä lapsistanne sellaisena kun he ovat. Älkää oikeasti tuomitko suuntautumisen tai minkään muunkaan perusteella kiitos.!